Puhutaan seksistä!

bridge-1038830_1280.jpg

Helsingin Sanomissa julkaistiin varsin erinomainen kirjoitus siitä, miten perheissä seksuaalisuuteen, seksiin ja seurusteluun liittyvät asiat voi ottaa luontevasti esille. Erinomaisena vinkkinä pidin sitä, että kun jo aivan pikkulapsesta jälkikasvulle puhutaan kehonosista, toisten kunnioituksesta, tunteista, omista rajoista ja ihmissuhteista, perheessä luodaan avoin keskusteluilmapiiri tuleville seksuaalisuutta ja seksiä käsitteleville keskusteluille.

Kirjoituksessa korostettiin myös oivallisesti sitä, että näiden keskusteluiden tavoite ei ole se, että aikuinen heiluttelee sormea varoittavasti ja kertoo, mitä nyt ainakaan ei saa tehdä. Päinvastoin, keskustelut tähtäävät siihen, että lapsi tai nuori voi avoimesti ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään kulloinkin esillä olevista aiheista ilman pelkoa siitä, että tulee torjutuksi tai lytätyksi. Hyvänä vinkkinä pidin myös sitä, että besserwisseröinnin sijaan aikuinen voi etsiä lapsensa kanssa yhdessä tietoa erilaisista nuorille suunnatuista seksuaaliterveyspalveluista (esimerkkinä Väestöliiton, e-Talon, Sexpon ja MLL:n nuorille suunnatut verkkosivut) ja käyttää sitten näistä aineistoista esille tulleita ajatuksia keskustelun siivittäjänä.

Jos olet vanhempi tai kohtaat työssäsi lapsia ja nuoria, lue Hesarin artikkeli ajan ja ajatuksen kanssa. Saat siitä varmasti eväitä kasvatukseen!

Sanat sille

nainen imuroi ovenkarmeja

Kävipä eilen siivouksen tuoksinassa hassu episodi. Metsästimme imurin avulla kattoon ja seiniin syksyä pakoon pötkineitä kärpäsiä. Ensin minä heiluin hullun kiilto silmissäni imurin putken kanssa kärpäsiä Voltan sisuksiin imutellen. Toki myös lapset halusivat kokeilla onneaan jahdissa. Pieni viikarini, niin taitava imurin kanssa kuin onkin, onnistui kärpäsjahdin huumassa huitaisemaan imurin putkella kohti rintaani ja se oli sitten menoa se.

Nelivuotiaani kirkui kauhuissaan, kuinka äidin tissi menee imuriin, minä äänekkästi imurin pörinän yli rauhoittelin tyttöä, puolitoistavuotias säikähti naisväen elämöintiä ja sai äänivallin rikkovan slaagin. Mieheni ryntäsi lastenhuoneeseen, koska tapauksesta lähtenyt ääni muistutti kokoluokassaan mittavaa onnettomuutta ennemminkin kuin imurin harhaimaisua äidin strategisilta alueilta.

Kun ensijärkytyksestä oltiin toivottu, tyttöni alkaa hekotellen kertoa isälleen tapauksen kulusta. Kun tullaan sanan rinta kohdalle, tytöllä ei yhtäkkiä olekaan sanoja. Oli näet niin, että kolmekielisessä perheessämme mieheni ei ole vielä sanoittanut rintoja isinkielellä. Kun sitten pyysin miestäni kertomaan tytölle, miten rinnat sanotaan, seurasi hämmennystä, punastelua ja tiukkaa analyysia siitä, miten suomeksi tai englanniksi kyseinen ruumiinosa kuulostaa paljon järkevämmältä ja aseksuaalisemmalta kuin hänen omalla äidinkielellään.

Tämä sinänsä pieni episodi sai minut pohtimaan seksuaalisiksi miellettyjä ruumiinosia kohtaan tuntemaamme häveliäisyyttä ja sitä, miten vaikeaa asioiden nimeäminen toisinaan voi olla. Mietin myös sitä, miten perheissä tapahtuva seksuaalikasvatus on kovin sukupuolittunutta. Sitä nimittäin tehdään paljon enemmän äidiltä tyttärelle kuin muilla komboilla. Tutkimuksetkin osoittavat, että tytöillä on jo pienestä pitäen poikia paremmat tiedot seksuaalikasvatuksen piiriin kuuluvista asioista, eikä tilanne näytä kohentuvan edes yläkouluikäisten joukossa.

Eli otetaanko yhtenä rintamana tavoitteeksi nimetä pienille lapsillemme ruumiinosat? Asia on helppo ottaa puheeksi esimerkiksi iltasuihkun yhteydessä. Jo hyvinkin pienen lapsen voi opettaa huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan esimerkin avulla. Pesuprosessia sanoittaessa rinnat, pimpit, pippelit ja pyllyt tulevat luonnostaan, eikä tilannetta tarvitse nolostella. Samalla lapsille voi opettaa, että juuri nämä ruumiinosat ovat sitä ihan omaa ja hyvin arvokasta aluetta, jota ei kukaan muu saa ilman lupaa kosketella.

Niin, ja ennen kuin joku ehtii kysyä, en minä sentään bosat paljaana heilunut imurinvarressa, vaikka sekin on ihan mukavaa. Naapurisopu ja niin edespäin.

photo credit: MildlyDiverting via photopin cc

Hiljaisuutta, häpeää ja ylireagointia

nuori nainen ja sotkuinen lankavyyhti

Luin jokin aika sitten erään nimekkään terapeutin blogahduksen nykyvanhemmuudesta. Provosoiduin ja olin jo valmiina hakkaamaan sapekkaan vastalauseeni kyseisen blogin kommenttiosioon. Ensiärsytyksen laannuttua tein pikakelauksen taaksepäin hetkeen, jossa asiantuntijan ja äiti-ihmisen tiet risteytyivät. Tätähän itseasiassa minun ammatissani tapahtuu usein. Olen kiusallisen tietoinen siitä, että asiat, joita käsittelen tutkijana ja asiantuntijana ovat teoriassa business as usual, mutta käytännön lävähtäessä kasvojen eteen selvätkin ohjenuorat muuttuvat tunnekylläiseksi sotkuvyyhdiksi, josta ei meinaa löytää päätä eikä kyllä sitä häntääkään.

Osmo Kontulan, suomalaisten seksuaaliasioiden suurimman tietäjän, tutkimuksista käy hyvin ilmi se seikka, että kurjia kokemuksia lapsuuden tai nuoruuden seksuaalisuudesta raportoivat eniten ne ihmiset, jotka ovat alaikäisinä kärähtäneet vanhemmilleen joko pornon katselusta tai erilaisista seksileikeistä. Syitä tähän ei tarvitse kauan miettiä. Vanhempien ahdistunut ja kiukkuinen reaktio erilaisine sanktioineen on säilynyt painostavana muistoissa vielä aikuisenakin.

Erilaiset tutkimustulokset osoittavat, että yhä edelleen aikuisten asenteet nuorten seksuaalisuutta kohtaan ovat huomattavasti tiukemmat kuin nuoret käytännössä itse kokevat ja tekevät. Kasvauksen kartalta löytyy siis kohtia, joissa nuorten ja aikuisten tiet eivät kohtaa. Erityisesti seksuaaliasioissa kuljettava maasto tuntuu usein olevan vaikeakulkuista hetteikköä. Suo siellä, vetelä täällä.

Oma, ei niin piiloinen, tavoitteeni väitöskirjaan liittyvässä tutkimuksessani on se, että pystyisin edes jollakin pienellä tavalla tuomaan nuorten äänet keskusteluun, jossa tällä hetkellä puheenvuorot jaetaan toimittajien, poliittisten toimijoiden ja erilaisten lapsuutta ja nuoruutta ammatissaan tarkastelevien asiantuntijoiden kesken. Haluaisin myös omalta osaltani olla normalisoimassa lasten ja nuorten seksuaalisuudesta ja heidän pornografian kulutuksesta käytyä keskustelua, jotta vanhempien olisi helpompaa toimia lastensa kasvattajina tässäkin asiassa. Eikö alaikäisten pornonkulutusta mittaavien lukujen rinnalla olisi tärkeää kuulla heiltä itseltään, mistä syistä he hakeutuvat pornografisten aineistojen ääreen ja millaisia mietteitä tällaiset aineistot heissä herättävät? Minusta olisi.

photo credit: martinak15 via photopin cc

Paniikin paikka

Kynäilin tänään tutkimukseeni liittyen lupa-anomusta Turun yliopiston eettiselle toimikunnalle. Tässä yhteydessä mietiskelin tovin jos toisenkin lasten oikeutta seksuaaliseen toimijuuteen. Seksuaalioikeudet on määritelty mm. WHO:n (World Health Organisation), IPPF:n (International Planned Parenthood) ja WAS:n (World Association of Sexology) toimesta. Seksuaalioikeudet pitävät sisällään kaikkien ihmisten oikeuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan – ilman pakottamista, riistoa ja väkivaltaa. Väestöliitto on muokannut erityisesti suomalaisia nuoria koskevat seksuaalioikeudet.

Julkisessa keskustelussa alaikäisten seksuaalioikeudet kutistuvat usein oikeuksiksi seksuaaliseen loukkaamattomuuteen ja ruumiilliseen turvallisuuteen. Mutta lasten ja nuorten seksuaalioikeuksiin kuuluu paljon muutakin. Seksuaalisiin oikeuksiin kuuluu seksuaalisen itsemääräämisoikeuden lisäksi myös esimerkiksi oikeus nauttia omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan ja oikeus osoittaa seksuaalista halukkuutta. Lisäksi alaikäisellä on oikeus saada ikätasonsa mukaista tietoa seksuaalisuudesta.

Teknologian kehitys on osaltaan johtanut siihen, että aikaisemmin aikuisilta piilossa pidetyt nuorison seksuaalisuuteen liittyvät kokeilut ovat tulleet julkisiksi ja aikuisten tietoon. Lisäksi internet on esimerkiksi mahdollistanut uudenlaisia seksuaalisten kokeilujen tapoja ja helpottanut pääsyä seksuaalisten, ja täten myös pornografisten, aineistojen ääreen. Monille tahoille ajatus lapsista aloitteellisina ja aktiivisina seksuaalisina olentoina tuntuu vaikealta. Esimerkiksi alaikäisten pornografia-altistumista koskevaa keskustelua leimaa usein moraaliselle mediapaniikille ominainen rakenne. Tällöin keskustelussa yhdistyy normatiivinen huoli moraalittomaksi koetun mediasisällön vaikutuksesta lapsiin tai nuoriin, joukkotiedotusvälineiden liioitteleva, vääristelevä ja kärjistävä uutisointi, joka luo laajan vihamielisen reaktion ilmiötä vastaan, konsensus mediasisällön aiheuttaman haitan vakavuudesta, suhteeton reagointi sekä kohun lyhytkestoisuus.

Tutkimussuunnitelmaa laatiessani olen huomannut, että alaikäisten seksuaalisuuteen liittyvien tabujen sekä moraalisten ja jopa laillisten ongelmien vuoksi asiaa ei ole juurikaan tutkittu. Omalla kohdallani olen miettinyt paljon lisäksi sitä, miten tutkimuksen tekoa vaikeuttaa myös tieteellisesti ansiokkaiden tutkimusten saama kärkevä poliittinen ja kulttuurinen arvostelu, jos tulokset purkavat aiheeseen liittyviä voimakkaita uskomuksia.

Alaikäisten varhaisten pornografiakokemusten tutkiminen ja erityisesti vallalla olevaa puhetapaa kyseenalaistavien tutkimustulosten julkaiseminen ei siis  ole poliittisesti korrekteinta tutkimusta. Mutta miten muuten lapset ja nuoret saisivat äänensä kuuluville asiassa, jossa heitä ja heidän mediakokemuksiaan määrittävät täysin muut tahot kuin he itse? Sen sijaan että lapset ja nuoret nähdään ainoastaan pornon riskivaikutuksien uhreina, heidät pitää saada mukaan tuottamaan tietoa, jota voi hyödyntää paitsi pornon vaikutuksista puhuttaessa myös laadukkaita seksuaali- ja mediakasvatusmateriaaleja kehitettäessä.

photo credit:Made Underground via photopin cc

Vessajuttuja ja tissivitsejä

lapsi nauraa vaahtokylvyssä

Kun lapseni aloittivat päivähoidon, rantautuivat ne meillekin. Ne vessajutut ja tissivitsit. Yhtäkkiä kotimme täytti mielihyvää tihkuva pajatus pissoista ja kakoista. Ja pierut, ne ne vasta jaksavat naurattaa! Yritin, joskin huonolla menestyksellä, häivyttää pieremiseen liittyvää hauskuutta rajoittamalla vessajutut huusin puolelle. Siinä vaiheessa kun tyttö löysi netistä virtahevon 11 sekunnin suolikaasufanfaarin (isänsä avustuksella tosin), oli tällaisen vanhan pierunkin myönnettävä tappionsa voimakkaamman edessä.

Sitten alettiin käydä läpi pimppejä, pippeleitä ja tissejä. Opetettiin puolitoistavuotiaalle pikkuveljellekin, kenellä perheessä on pimppi ja kenellä pippeli. Nimettiin lapsitisut, naistissit ja miestissit, tehtiin selväksi erot näiden välillä. Koska seksuaalikasvatuksen tulee olla ikätasoista, jätin tässä yhteydessä kertomatta tyttärelleni, miten minä ne man boobsit ymmärrän.

Ja sitten vielä ne nolot kysymykset. Raskaana olevalta tuttavaltamme tiedusteltiin, jotta meinaako tuo saada vauvansa pimpin kautta vai haavasta. Lemmikkieläinnäyttelyssä lapsi ihmettelee kirkkaalla äänellä koiran pyllystä roikkuvien nahkapussien tarkoitusta. Ja voi sitä äidin hävetystä, kun tyttö aprikoi roikkuvan tamponin poistonarun arvoitusta kylpylän saunaosastolla!

Mutta onneksi on tämä netti. Olen monet illat googlaillut parhaita vinkkejä alle kouluikäisten seksuaalikasvatukseen ja huvittanut itseäni toisten vanhempien edesottamuksilla. Että onneksi on niitä muitakin, joiden lapset tiedottavat kaupassa, että meidän isillä on muuten tosi karvainen pylly.

photo credit: Lotus Carroll via photopin cc


Tutustu myös: