Tukea median seksisisältöjen käsittelyyn

median_seksisisa%cc%88llo%cc%88t_kansi

Mediakasvatusseura julkaisi tiistaisessa Mediakasvatus  ❤ seksuaalikasvatus -seminaarissa allekirjoittaneen tuottaman oppaan  Median seksisisällöt ja mediakasvatus lasten ja nuorten parissa työskentelevien  kasvattajien tueksi median seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevien sisältöjen erittelyyn.

Oppaassa luodaan silmäys median vaikutustutkimuksiin ja niiden reunaehtoihin, jolloin kasvattajien ymmärrys median roolista alaikäisten kehityksessä vahvistuu. Siinä myös esitetään tiiviisti kuvaohjelmaluokittelun perusteet seksiä käsittelevien mediasisältöjen osalta. Näiden lisäksi oppaassa pureudutaan keskeisimpiin tutkimustuloksiin mm. alaikäisten pornografian käytöstä ja nuorten seksuaalisesta toiminnasta internetissä.

Oppaan erityinen painopiste on media- ja seksuaalikasvatusta edistävien asiantuntijatahojen materiaaleissa. Siinä nostetaan esille kotimaisia hyviä käytäntöjä ja käytännöllisiä ohjeita, miten kasvattajat voivat ottaa median seksuaaliset sisällöt kasvatuksen resurssiksi kouluikäisten kanssa.

Tee hyvin ja lataa opas ilmaiseksi osoitteesta mediakasvatus.fi

Arkistojen aarteita seksuaalikasvatukseen

lapset nauravat kylvyssä

Voi kiitos Marja Hintikka Liven tiimi, kun kaivoitte arkistoista oikean aarteen! Mitä? Mistä lapset tulevat -ohjelma käsittelee aikakaudelleen tyypillisen vapautumisen eetoksen mukaisesti seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Viime päivien some-ruodinnoissa on nostettu esille ohjelman tavat puhua erektiosta ja siemensyöksystä, itsetyydytyksestä ja yhdynnästä jotenkin karskeina ja sopimattomina. Mutta lukekaapas Marja Hintikka Liven keräämiä katsojien tarinoita lastensa kehoon liittyvistä huomioista. Siellähän ne jäykistyvät pippelit, poreilevat pimpit ja nussimiset edelleen esiintyvät!

YleX:n julkaisemassa uutisessa summataan rivien välissä mielestäni loistavasti se, mikä tämän päivän seksuaalikasvatuksessa teinien mielestä oikein mättää. Seksuaalikasvatus kaikessa neutraaliuudessaan ja asiallisuudessaan ei kohtaa sitä maailmaa, missä alaikäiset tänä päivänä elävät. Mieleeni palautui Poikien Puhelimen tiimin taannoinen kirjoitus, jossa todettiin mm.:

Pojat puhuvat tunteistaan paljon. Puhe on verhottu erilaiseen huntuun kuin mihin kasvattajat ja aikuiset ovat tottuneet. Se on kieltä, jota pojat puhuvat keskenään. Puhelimessa on anonyyminä helppo puhua juuri niin kuin poikien alakulttuurissa puhutaan. Siihen on hyvä tarttua. Voi ohjata poikia puhumaan asioista myös toisella tavalla ja kertoa heille myös toisenlaisista tunteista ja nimetä ne. Mutta ei ylhäältä alaspäin vaan alhaalta ylöspäin, poikien kielellä ja tavoilla.

Ohje on erinomainen myös laajemmin seksuaalikasvatuksessa sovellettavaksi. En tällä tarkoita, että kaikkien seksuaalikasvattajien olisi kuorossa ruvettava puhumaan runkkaamisesta ja panemisesta. Mutta yletön varovaisuus ja viestien jatkuva “nätti paketoiminen” tekee seksuaalikasvatuksesta hajutonta ja mautonta, siis jotain täysin muuta kuin mitä itse seksuaalisuus on.

Suomessa esimerkiksi Väestöliitto ja Sexpo ovat tehneet loistavaa työtä yhä nuorisolähtöisempien menetelmien kehittämiseksi. Kurkatkaapa esimerkiksi Hurma-lehti tai Yle Summerin kertakaikkisen loistava ohjelma Melonit ja Banaanit, jossa summerilaiset juttelevat murrosiän muutoksista ja seksuaalisuudesta. Toisaalta vielä ollaan aika kaukana Ruotsin RFSU:n tavoista edistää seksuaaliterveyttä lasten ja nuorten keskuudessa.

Seksuaalikasvatuksen tueksi

Näyttökuva 2016-2-19 kello 14.06.53.png

Vanhemmat ja alaikäisten parissa työskentelevät, nyt kuulolle! THL julkaisi loppuvuodesta mainion teoksen, Seksuaalikasvatuksen tueksi (pdf), joka on ilmaiseksi ladattavissa verkossa. Julkaisun tekoon ovat osallistuneet lukuisat seksuaalikasvatuksen asiantuntijat. Minulla oli ilo ja kunnia vastata mediakasvatukseen liittyvästä osiosta Seksiä mediassa! Lasten ja nuorten mediakokemukset osaksi seksuaalikasvatusta (s. 140–149).

Kuten julkaisun toimittanut Katriina Bildjuschkin toteaa esipuheessaan, opetuksen ja kasvatuksen tulee vastata muuttuvaan maailmaan ja sen käymistilassa oleviin käsityksiin hyvästä, sivistyneestä ja oikeasta. Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyy kiinteästi tieto, taidot, itsetuntemus, kriittinen ajattelu sekä eettinen vastuullisuus. Nämä ovat keskeisiä tekijöitä myös seksuaaliterveyden edistämisessä.

Kasvattajien seksuaalikasvatusvalmiudet tarvitsevat päivitystä, jotta he voivat vastata kasvavien tarpeisiin. Seksuaalikasvatuksen tueksi -julkaisu tarjoaa yksien kansien välissä tiivistetysti kaiken sen perustiedon, mitä seksuaalikasvattaja työssään tarvitsee. Julkaisussa huomioidaan omina osioinaan seksuaalinen kehittyminen, seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden eri osa-alueet sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus, jotka  ovat keskeisiä teemoja terveyttä ja hyvinvointia tukevan kasvun ja kehityksen käsittelyssä.

Julkaisun tarkoitus on auttaa seksuaalikasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Oletpa sitten lastentarhan- tai luokanope, terkkari, nuorisotyöntekijä, kuraattori tai vanhempi, tee hyvin ja lataa Seksuaalikasvatuksen tueksi jo tänään!

Puhutaan seksistä!

bridge-1038830_1280.jpg

Helsingin Sanomissa julkaistiin varsin erinomainen kirjoitus siitä, miten perheissä seksuaalisuuteen, seksiin ja seurusteluun liittyvät asiat voi ottaa luontevasti esille. Erinomaisena vinkkinä pidin sitä, että kun jo aivan pikkulapsesta jälkikasvulle puhutaan kehonosista, toisten kunnioituksesta, tunteista, omista rajoista ja ihmissuhteista, perheessä luodaan avoin keskusteluilmapiiri tuleville seksuaalisuutta ja seksiä käsitteleville keskusteluille.

Kirjoituksessa korostettiin myös oivallisesti sitä, että näiden keskusteluiden tavoite ei ole se, että aikuinen heiluttelee sormea varoittavasti ja kertoo, mitä nyt ainakaan ei saa tehdä. Päinvastoin, keskustelut tähtäävät siihen, että lapsi tai nuori voi avoimesti ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään kulloinkin esillä olevista aiheista ilman pelkoa siitä, että tulee torjutuksi tai lytätyksi. Hyvänä vinkkinä pidin myös sitä, että besserwisseröinnin sijaan aikuinen voi etsiä lapsensa kanssa yhdessä tietoa erilaisista nuorille suunnatuista seksuaaliterveyspalveluista (esimerkkinä Väestöliiton, e-Talon, Sexpon ja MLL:n nuorille suunnatut verkkosivut) ja käyttää sitten näistä aineistoista esille tulleita ajatuksia keskustelun siivittäjänä.

Jos olet vanhempi tai kohtaat työssäsi lapsia ja nuoria, lue Hesarin artikkeli ajan ja ajatuksen kanssa. Saat siitä varmasti eväitä kasvatukseen!

Kuka vastaa nuorten seksiin liittyviin kysymyksiin?

feet-914737_1280

Pääsin juttelemaan Yle Puheelle nuorista ja pornosta. Mainiossa ohjelmassa keskustellaan suomalaisista ja pornon tulevaisuudesta eri näkökulmista. Omassa haastatteluosiossani halusin tuoda kontekstia suomalaisnuorten seksuaalisuutta ruotivaan keskusteluun, jonka pääargumentit valitettavan usein perustuvat oletuksiin tai mutuiluun. Ohjelman voi kuunnella täältä.

Kaikkein herkimille kuuntelijoille vakuutan, että vaikka suhtaudunkin kriittisesti esimerkiksi seksuaalisen mediakuvaston vaikutustutkimuksiin ja kyseenalaistan mediavälitteisten kohujen perusteita, en silti suosittele pornoa kenellekään alaikäiselle jo ihan kuvaohjelmalakiin perustuen. Sen sijaan ymmärrän täysin niitä syitä ja motivaatioita, joiden vuoksi nuoret kertovat hakeutuvansa pornon äärelle.

Yksi suurimpia haasteita seksuaalikasvatuksen näkökulmasta tällä hetkellä on mielestäni se, että nuorilla on paljon kysymyksiä seksistä ja seksuaalisuudesta, joihin he eivät koe saavansa vastauksia lähipiirinsä aikuisilta tai koulusta. Seksuaalikasvatuksen sisällöt ja menetelmät määritellään yleensä aikuisvetoisesti, eikä lasten ja nuorten toiveita juurikaan oteta erinäisistä syistä huomioon. Kenties osaksi tästä syystä yhä useammat alaikäiset päättävät etsiä vastauksia seksiä ja seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiinsä muualta kuin kotoa tai koulusta.

Lapsille ja nuorille tulisi taata turvallinen ilmapiiri, jossa esimerkiksi seksuaalisiin mediakuvastoihin liittyviä tuntoja voidaan purkaa ilman syyllisyyden ja häpeän tunteita. Aikuisten olisi myös syytä muistaa, että ns. seksuaaliset nettiriskit, kuten avoimen seksuaalisten kuvien näkeminen, eivät automaattisesti tarkoita ikävää kokemusta. Pienet lapset saattavat kokea pornografian järkyttävänä kun taas teini-ikäiset erinäisistä syistä saattavat hakeutua pornon äärelle. Tärkeää olisikin siksi kuulla alaikäisten itsensä esittämiä tulkintoja ja kokemuksia ilman että kokemukset luokitellaan etukäteen hyviin ja pahoihin. Tässä mielessä aikuistenkin ”seksuaalikasvattaminen” olisi erittäin tärkeää.

Kaikki lapset tarvitsevat asianmukaista ja ikätasoista tietoa seksuaalisuudesta ja median tavoista kuvata seksiä. Mikäli vanhemmat itse kokevat esimerkiksi pornografiasta puhumisen jälkikasvulleen liian ylivoimaiseksi tehtäväksi, suosittelen, että he kannustaisivat lapsiaan ottamaan yhteyttä laadukkaaseen, nuorille suunnattuun seksuaaliterveyspalveluun, jossa alaikäisten kysymyksiin vastaa koulutettu seksuaaliterveyden ammattilainen, joko seksuaalineuvoja tai seksuaalikasvattaja. Tällaisia palveluita on esimerkiksi Väestöliitolla, Sexpolla ja e-Talolla, muutamia mainitakseni.

photo credit: Pixabay.com