Lapsuuden pornomuistot

lapset kädet silmillä

Kirjoitin ohjaajani Susanna Paasosen kanssa artikkelin lapsuusajan pornomuistoista, joka iloksemme julkaistiin lapsuudentutkimuksen johtavassa tieteellisessä aikakauslehdessä Childhoodissa. Ne joilla ei ole pääsyä maksumuurin takana olevaan versioon, löytävät rinnakkaistallennetun version täältä.

Artikkelimme aineisto perustui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa yhteistyössä kerättyyn muistitietokeruuseen. Siinä oli hämähäkki väärinpäin -keruussa kartoitettiin suomalaisten pornokokemuksia ja pornoa koskevia muistoja ja näkemyksiä.

Lapsuuden ja nuoruuden mediakokemuksista kiinnostuneena minua tietenkin kutkutti päästä käsiksi niihin muisteloihin, jotka liittyivät vastaajien varhaisvuosiin. Susannan kanssa kirjoittamamme artikkelin pääpointti on se, että pornomuisteloissa esiin kirjoitettu nuori minä, nk. “mini-me”, on erittäin neuvokas, kimmoisa ja kyvykäs pornon tulkitsija toisin kuin julkisessa huolipuheessa artikuloitu median riskivaikutuksille altis lapsi. Pornomuisteloista kävi myös selkeästi ilmi, että pornon pedagoginen elementti ei niinkään liittynyt konkreettisiin seksiakteihin: Muistelijoiden mieliin oli syöpynyt vanhempien ja muiden kasvattaja-auktoriteettien kyvyttömyys käsitellä rakentavasti lasten ja nuorten kiinnostusta seksuaalisuutta kohtaan. Toisin sanoen, pornoa ei ymmärretty seksimanuaaliksi, vaikka siitä toki saatiinkin tietoa siitä, miten mahdollisesti ihmiset voisivat harrastaa seksiä. Sen sijaan kasvattajien tunnekylläisten reaktioiden katsottiin säädelleen enemmän suhtautumista seksuaalisuuteen kuin pornografian.

Mikäli Siinä oli hämähäkki väärinpäin -keruun tulokset kiinnostavat, suosittelen tutustumaan alla oleviin aineistoihin:

 

 

Kuka vastaa nuorten seksiin liittyviin kysymyksiin?

feet-914737_1280

Pääsin juttelemaan Yle Puheelle nuorista ja pornosta. Mainiossa ohjelmassa keskustellaan suomalaisista ja pornon tulevaisuudesta eri näkökulmista. Omassa haastatteluosiossani halusin tuoda kontekstia suomalaisnuorten seksuaalisuutta ruotivaan keskusteluun, jonka pääargumentit valitettavan usein perustuvat oletuksiin tai mutuiluun. Ohjelman voi kuunnella täältä.

Kaikkein herkimille kuuntelijoille vakuutan, että vaikka suhtaudunkin kriittisesti esimerkiksi seksuaalisen mediakuvaston vaikutustutkimuksiin ja kyseenalaistan mediavälitteisten kohujen perusteita, en silti suosittele pornoa kenellekään alaikäiselle jo ihan kuvaohjelmalakiin perustuen. Sen sijaan ymmärrän täysin niitä syitä ja motivaatioita, joiden vuoksi nuoret kertovat hakeutuvansa pornon äärelle.

Yksi suurimpia haasteita seksuaalikasvatuksen näkökulmasta tällä hetkellä on mielestäni se, että nuorilla on paljon kysymyksiä seksistä ja seksuaalisuudesta, joihin he eivät koe saavansa vastauksia lähipiirinsä aikuisilta tai koulusta. Seksuaalikasvatuksen sisällöt ja menetelmät määritellään yleensä aikuisvetoisesti, eikä lasten ja nuorten toiveita juurikaan oteta erinäisistä syistä huomioon. Kenties osaksi tästä syystä yhä useammat alaikäiset päättävät etsiä vastauksia seksiä ja seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiinsä muualta kuin kotoa tai koulusta.

Lapsille ja nuorille tulisi taata turvallinen ilmapiiri, jossa esimerkiksi seksuaalisiin mediakuvastoihin liittyviä tuntoja voidaan purkaa ilman syyllisyyden ja häpeän tunteita. Aikuisten olisi myös syytä muistaa, että ns. seksuaaliset nettiriskit, kuten avoimen seksuaalisten kuvien näkeminen, eivät automaattisesti tarkoita ikävää kokemusta. Pienet lapset saattavat kokea pornografian järkyttävänä kun taas teini-ikäiset erinäisistä syistä saattavat hakeutua pornon äärelle. Tärkeää olisikin siksi kuulla alaikäisten itsensä esittämiä tulkintoja ja kokemuksia ilman että kokemukset luokitellaan etukäteen hyviin ja pahoihin. Tässä mielessä aikuistenkin ”seksuaalikasvattaminen” olisi erittäin tärkeää.

Kaikki lapset tarvitsevat asianmukaista ja ikätasoista tietoa seksuaalisuudesta ja median tavoista kuvata seksiä. Mikäli vanhemmat itse kokevat esimerkiksi pornografiasta puhumisen jälkikasvulleen liian ylivoimaiseksi tehtäväksi, suosittelen, että he kannustaisivat lapsiaan ottamaan yhteyttä laadukkaaseen, nuorille suunnattuun seksuaaliterveyspalveluun, jossa alaikäisten kysymyksiin vastaa koulutettu seksuaaliterveyden ammattilainen, joko seksuaalineuvoja tai seksuaalikasvattaja. Tällaisia palveluita on esimerkiksi Väestöliitolla, Sexpolla ja e-Talolla, muutamia mainitakseni.

photo credit: Pixabay.com

 

Median vaikutukset ja suojaavat tekijät

halaus

Olen menossa Etelän-SYLI:iin alustamaan keskustelua aiheesta Monipuoliset mediataidot hyvinvoinnin edistäjänä. Tuohon tilaisuuteen valmistautuessani kertasin sitä, mitä tässä vuosien varrella olen oppinut median vaikutustutkimuksista.

Julkisessa keskustelussa tiuhaan artikuloitu huoli median roolista esimerkiksi asenne- tai seksuaalikasvattajana ei ole täysin aiheeton, sillä tänä päivänä mediakulttuuri on keskeinen lasten ja nuorten oppimis- ja toimintaympäristö. Median vaikutukset erityisesti lapsikatsojiin ovat herättäneet paljon akateemista kiinnostusta. Ongelma ei ole siinä, etteikö tutkimusta olisi riittävästi, vaan kysymyksiä herättää lähinnä se, missä määrin voimme median vaikutustutkimusten perusteella vetää syy-seuraussuhteita median osaan lasten ja nuorten kehityksessä. Tällä hetkellä tutkijat tuntuvat olevan yhtä mieltä lähinnä siitä, että asioilla on yhteyksiä, mutta kausaalisia syy-seuraussuhteita median osaan lasten ja nuorten kehityksessä ei voida suoraviivaisesti todentaa.

Median vaikutustutkimukset ovat osoittaneet, että mediasisällöillä on merkitystä tiedollisessa, tunne-elämän ja identiteetin kehityksessä sekä fyysisessä ja sosiaalisessa kehityksessä. Vaikutustutkimukset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta siihen, miten mediasisällöt itsessään todellisuudessa vaikuttavat.

Tämän hetken käsityksen mukaan median vaikutukset korostuvat erityisesti silloin, kun lapsen tai nuoren kasvuympäristössä muutkin mallit toimivat samansuuntaisesti kuin median mallit.

Tarja Salokoski ja Anu Mustonen (2007) puhuvat kehävaikutusten kierteestä: niille, jotka ovat persoonallisten ominaisuuksiensa ja tulkintakehystensä suhteen vastaanottavaisia median vaikutuksille, ja joilla läheinen kasvuympäristö vahvistaa median viestejä, vaikutukset korostuvat voimakkaammin.

Median vaikutustutkimuksissa korostuu se, että mediasuhde on aina hyvin yksilöllinen. Näin ollen yleisiä totuuksia minkään nimenomaisen mediasisällön seurauksista ei voida luotettavasti tuottaa. Median vaikutukset vaihtelevat yksilöittäin ja kehitysvaiheesta riippuen. Vaikutustutkimukset ovat myös osoittaneet, että median riskivaikutukset saattavat olla ohimeneviä. Kuten kaikista teininä tupakkaa, alkoholia tai huumeita kokeilleista ei kehity päihteiden väärinkäyttäjiä, ei esimerkiksi kaikille alaikäisenä pornoa katselleille synny automaattisesti seksuaalisen kehityksen ja fyysisen minäkuvan ongelmia.

On muutama asia, jotka haluaisin alustustani kuulemaan tulleiden muistavan. Mediasuhteessa monipuoliset mediataidot ovat vain yksi osa suojaavista tekijöistä. Oiva pohja mediataidoille ja vastalääke mediassa esitettäville epärealistisille ja ylivoimaisille minäihanteille rakennetaan myönteisten ja turvallisten ihmissuhteiden kautta. Kiteytetysti:

  • Mitä enemmän tukea ja hyväksyntää ystäviltä ja perheeltä, sitä vahvempi itsetunto.
  • Mitä vahvempi itsetunto, sitä myönteisempi ruumiinkuva.
  • Mitä vahvempi itsetunto ja ehyempi identiteetti, sitä vähemmän median mallit vaikuttavat yksilöön.

Meistä jokainen voi osaltaan auttaa kehittämään kulttuuriamme enemmän toisia kannustavaan suuntaan.

Kannusta ja kiitä sekä tue ja arvosta ympärilläsi olevia ihmisiä päivittäin. Päätä, että et siirrä tyytymättömyyden kierrettä eteenpäin. Edith Södergranin sanoin: Itsevarmuuteni johtuu siitä, että olen löytänyt ulottuvuuteni. Minun ei sovi tehdä itseäni pienemmäksi kuin olen.

photo credit: iz4aks via photopin cc