Puhutaan seksistä!

bridge-1038830_1280.jpg

Helsingin Sanomissa julkaistiin varsin erinomainen kirjoitus siitä, miten perheissä seksuaalisuuteen, seksiin ja seurusteluun liittyvät asiat voi ottaa luontevasti esille. Erinomaisena vinkkinä pidin sitä, että kun jo aivan pikkulapsesta jälkikasvulle puhutaan kehonosista, toisten kunnioituksesta, tunteista, omista rajoista ja ihmissuhteista, perheessä luodaan avoin keskusteluilmapiiri tuleville seksuaalisuutta ja seksiä käsitteleville keskusteluille.

Kirjoituksessa korostettiin myös oivallisesti sitä, että näiden keskusteluiden tavoite ei ole se, että aikuinen heiluttelee sormea varoittavasti ja kertoo, mitä nyt ainakaan ei saa tehdä. Päinvastoin, keskustelut tähtäävät siihen, että lapsi tai nuori voi avoimesti ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään kulloinkin esillä olevista aiheista ilman pelkoa siitä, että tulee torjutuksi tai lytätyksi. Hyvänä vinkkinä pidin myös sitä, että besserwisseröinnin sijaan aikuinen voi etsiä lapsensa kanssa yhdessä tietoa erilaisista nuorille suunnatuista seksuaaliterveyspalveluista (esimerkkinä Väestöliiton, e-Talon, Sexpon ja MLL:n nuorille suunnatut verkkosivut) ja käyttää sitten näistä aineistoista esille tulleita ajatuksia keskustelun siivittäjänä.

Jos olet vanhempi tai kohtaat työssäsi lapsia ja nuoria, lue Hesarin artikkeli ajan ja ajatuksen kanssa. Saat siitä varmasti eväitä kasvatukseen!

Viikon hatunnosto: Kartoitus nuorten verkkokulttuuria käsittelevästä kotimaisesta tutkimuksesta

nuorten verkkokulttuuri

Nyt on herkkua tarjolla! Verke julkaisi odotetun kartoituksen nuorten verkkokulttuuria käsittelevästä kotimaisesta tutkimuksesta (pdf). Kunnianhimoinen tutkimuskartoituksen teko tuo Verkelle ja julkaisun toteuttaneelle Annukka Lehtikankaalle Viikon hatunnoston!

Nuorten verkon käyttöä on tutkittu Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana laajasti ja lukuisista eri näkökulmista. Näin ollen kokonaiskuvan luominen nuorten verkon käyttötavoista sekä etenkin verkkokulttuuria käsittelevästä tutkimuksesta on haasteellista. Verken julkaisema raportti lisää tietoa nuorten kokemuksista merkityksenannoista koskien verkossa ja verkon välityksellä tapahtuvaa toimintaa. Raportti nostaa esille kolme keskeisintä nuorten verkkokulttuuria jäsentävää teemaa:
  1. identiteetin muodostuminen,
  2. vuorovaikutus ja yhteisöllisyys sekä
  3. toimijuus ja vaikuttaminen verkossa.

EU Youth Reportin mukaan verkko on keskeisessä asemassa suomalaisten nuorten päivittäisessä ja viikoittaisessa kanssakäymisessä kaikissa ikäryhmissä 15 vuodesta ylöspäin. Suomalaisnuoret arvioivat itsensä erittäin aktiivisiksi tietoteknologian ja internetin käyttäjiksi.

Koska verkko toimintaympäristönä merkitsee paljon nuorille itselleen, on perusteltua, että ammatissaan nuorten kanssa tekemisissä olevat tahot tutustuvat nuorten verkon käyttötapoihin ja erilaisiin nuorisokulttuureihin verkossa. Verken raportti tekee tutustumisesta helppoa.
Erityisen ilahtunut olin siitä, että Verken raportti piirtää selkeän kuvan siitä, mitä verkko oikeastaan nuorille merkitsee. Internet ei ole ainoastaan viestinnän ja vuorovaikutuksen väline, vaan nuorille verkko on keskeinen kasvuympäristö, jossa arjen monipuoliset toiminnot sekoittuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen. Täten nuorten verkottunutta todellisuutta ei ole hedelmällistä tarkastella arjen erillisenä osana ja muusta elämästä irrallisena saarekkeena, vaan laajemmin tilana ja toimintaympäristönä, joka osaltaan luo omat toiminnan mahdollisuudet tai rajoitukset.

Viikon hatunnosto: Demi.fi punnitsee järjestöjen toimintaa palvelussaan

nuoret hengaavat

Helsingin Sanomat uutisoi, että suomalaistyttöjen suosima verkkopalvelu Demi.fi rajoittaa verkkonuorisotyötä tekevien järjestöjen toimintaa palvelussaan. Voisin äkkiseltään kuvitella, että uutinen kirvoittaa keskustelua nuorisotyötä tekevien foorumeilla, sillä linjanveto vaikuttaa verkkonuorisotyötä tekevien tahojen toimintaan.

Itse pidän Demi.fi:n päätöstä rohkeana linjauksena, joka ansaitsee viikon hatunnoston, vaikkakin mitä lämpimimmin kannatan nuorisotyötä. Olen samaa mieltä Demin päätoimittajan kanssa siitä, että nuorilla tulee myös olla omia, aikuisvapaita tiloja. Mikäli nuoret kokevat aikuisten läsnäolon nuorille suunnatuissa palveluissa liiallisena ja tungettelevana, yhteistyötä järjestöjen kanssa onkin syytä tarkastella uudelleen.

Toivoisin, että Demi.fi:n päätös kannustaisi järjestötoimijoita pohtimaan tarjoamiaan palveluita entistä enemmän yhteistyössä nuorten kanssa. Millainen verkkoläsnäolo nuorisotyössä olisi nuorten mielestä paikallaan? Missä palveluissa, millä tavalla ja mistä teemoista nuorisotyötä voisi kohderyhmien mielestä tehdä? Vai olisiko jokin toinen malli nykyisten hajallaan olevien palveluiden sijaan parempi? En myöskään näe todellista estettä sille, mikseivät järjestöt maksaisi näkyvyydestään kaupallisessa palvelussa. Toimijathan saavat väistämättä palveluista vastinetta, joka edesauttaa heidän toimintaansa.

Demin päätoimittaja muistuttaa, että  sivuston tarkoituksena on taata tytöille turvallinen keskusteluympäristö. Demi.fi:ssä nuorten keskustelut pyörivät toisinaan teemoissa, joissa nuorison ja aikuisten intressit eivät aina kohtaa.

Nuoret usein muistuttavat, että aikuiset eivät ymmärrä nuorten nettikulttuurien toimintaa, sisäisiä koodistoja ja puhetapoja. Aikuiset helposti ymmärtävät väärin, ylitulkitsevat ja vetävät liian yksioikoisia johtopäätöksiä nuorten sanomisista ja tekemisistä. Se, minkä aikuiset mieltävät esimerkiksi kiusaamiseksi tai seksuaaliseksi häirinnäksi, ei välttämättä nuorten mielestä olekaan sitä. Toisinaan voikin olla nuorten edun mukaista pitää kasvattajat ja ns. viralliset tahot ulkona keskusteluista.

Keskustelu on avattu. Mitä mieltä sinä olet?

photo credit: francisco_osorio via photopin cc

Viikon hatunnosto: Meidän perhe -lehti ja nuorten digipelaaminen

konsoliohjaimia

En yleensä pysty lukemaan lasten ja nuorten mediankäyttöä ruotivia uutisjuttuja ja lehtiartikkeleita puhisematta. Ensimmäiset puuskahdukset saa aikaan klikkejä kalasteleva otsikointi (esimerkkeinä näin äkkiseltään 1, 2, 3). Ärtymystä aiheuttaa myös se, että esimerkiksi nuoria koskevissa jutuissa toimittajat puhuvat nuorien ohi, heitä kuulematta ja heidän näkemystään kysymättä. Ärräpäiden kirjon taas saa aikaan se, kun jutuissa häivytetään asiantuntijoiden lausuntoja kehystävä asiayhteys, ja nuorten mediankäytöstä puhutaan ongelmalähtöisesti sen kummemmin ilmiöitä erittelemättä ja  tutkimustietoon perehtymättä.

Mutta Meidän perhe -lehti pääsi yllättämään tämän kehäketun! Lehden verkkosivuilla on virkistävästi erilainen juttu nuorten digipelaamisesta. Juttuun on haastateltu digipelaamisen todellisia asiantuntijoita, yläkouluikäisiä nuoria.

Nuorten näkemyksistä ja mielipiteistä välittyy vahvasti toive, että vanhemmat edes yrittäisivät ymmärtää nuorten pelikulttuuria tutustumalla peleihin ja olemalla kiinnostuneita lastensa pelaamisesta.

Oletko itse teini-ikäisen vanhempi ja harmittelet yhteisen ajan kutistumista? Vai oletko kenties opettaja, nuorisotyöntekijä tai muuten ammatissasi nuoria kohtaava ja haluaisit luoda yhteistä pohjaa tapaamiisi nuoriin? Kenties juttutuokio kauden kiinnostavimmista peleistä, pelien viehätyksestä tai pelaamisen hurmasta kuroisi välimatkaa umpeen.

P.S. Sama voi toimia myös tilanteissa, joissa puoliso tuntuu jähmettyneen pimenevässä illassa leimuavan ruudun ääreen.

photo credit: Axel Pfaender via photopin cc


Tutustu myös: