Nuorten seksiringeistä ja aikuisten paniikkireaktioista

5897430351_45423965aa_b

Olen viimeisen viikon ajan seurannut mitä suurimmalla mielenkiinnolla mediavälitteistä keskustelua nuorten oletetuista seksiringeistä (uutisointi tiiviisti näiden linkkien takana 1, 2, 3). Kyseessä on kuluneen vuoden kolmas hieman suuremman mittakaavan saavuttanut kohu, joka liittyy nuoriin ja seksuaalisuuteen: Talvella murehdittiin suomalaistyttöjen seksiseuran hakua aikuisille suunnatuissa deittipalveluissa ja keväällä puitiin tanskalaisprofessori Christian Graugaardin lausuntoja, joiden mukaan pornografiset sisällöt tulisi liittää osaksi koulujen seksuaalikasvatusta.

Parhaillaan käytävä keskustelu nuorten seksiringeistä muistutti minua valtameren takaisesta, 2000-luvun alussa käydystä kohusta, jossa taivasteltiin nk. rainbow partyja. Nämä “sateenkaarijuhlat” olivat kertoman mukaan tilaisuuksia, joissa nuoret osallistuivat yhteisiin joukkosuuseksisessioihin. Joel Best ja Kathleen A. Bogle ovat tutkineet nuorten sateenkaarijuhlia ja muita kohua aiheuttaneita nuorten seksuaalisuuteen liittyviä ilmiöitä todeten, että kyseessä on ennemminkin laajalle levinnyt huhu ja urbaani legenda kuin nuoria yleisesti koskettava ilmiö.

Sen sijaan, että olisin ylettömän kiinnostunut siitä, ovatko nyt jotkut suomalaisnuoret osallistuneet ryhmäseksisessioihin vai eivät, huomioni kiinnittyy siihen, miten teiniseksiin yhä edelleen reagoidaan. On selvää, että esimerkiksi työssään seksuaalisesti hyväksikäytettyjä kohtaavan tai traumaterapian parissa työskentelevän viitekehys nuorten seksuaalisuuteen on hieman toisenlainen kuin esimerkiksi peruskouluja kiertävän seksuaalikasvattajan. Lähdekritiikkiä ja kontekstualisointia kaivataan – kaikilta keskustelun osapuolilta. Tärkeänä pidän sitä, mitä Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen totesi Twitter-keskustelussamme aiheesta:

Näyttökuva 2015-10-13 kello 21.54.48

Lähdekritiikitön ja kontekstiton panikointi sortuu nuorten ohipuhumiseen ja johtaa pahimmillaan siihen, että nuorten seksuaalioikeuksia kavennetaan yleistämällä marginaali-ilmiö (tai pahimmassa tapauksessa villi huhu) koskettamaan nuoria yleisesti.

Kuten Mediakasvatusseuran blogikirjoituksessa totesin, nuorten seksualisoitumista koskeva keskustelu hyvin harvoin huomioi lasten ja nuorten seksuaalioikeuksia, seksuaalista toimijuutta tai heidän käsityksiään ympäröivästä mediakulttuurista ja sen tavoista esittää sukupuolta, seksuaalisuutta ja seksiä. Alaikäisten seksuaalioikeuksia ja seksuaalista toimijuutta pyritään liian usein marginalisoimaan, säätelemään ja rajoittamaan lastensuojelun retoriikkaan vedoten. Olisikin erittäin tärkeä ymmärtää, että moralisoinnin ja kauhistelun sijaan lapset ja nuoret tarvitsevat tukea ja keskustelukumppanuutta seksuaalisen toiminnan arviointiin. Myönteisessä hengessä käydyt keskustelut seksistä kehittävät ja vahvistavat lasta suojaavia ihmissuhdetaitoja, kun taas kiellot ja varoittelu eivät useinkaan ole riittävää tai toivottavia tuloksia aikaansaavaa seksuaalikasvatusta. Parhaan suojan tarjoavatkin sosiaaliset taidot yhdistettyin läheisiin ihmissuhteisiin ja läsnäoleviin, nuorten seksuaalioikeuksia kunnioittaviin kasvattajiin.

photo credit: Thirsty Lady Bugs via photopin (license)

2 thoughts on “Nuorten seksiringeistä ja aikuisten paniikkireaktioista

  1. Pingback: SANNA SPISAK

  2. Pingback: Kuka vastaa nuorten seksiin liittyviin kysymyksiin? | SANNA SPISAK

Osallistu keskusteluun!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s