Abstract: Young people, pornography and negotiations with notions of risk and harm

14838947476_9c27a54253

Greetings from Copenhagen! I will participate in the Journal of Youth Studies conference titled Contemporary Youth, Contemporary Risks and give a talk about young people’s experiences of porn. Here’s the abstract of my Wednesday’s paper presentation:

Debate about pornography and minors has mainly been discussions of control, regulation and media policy; the urge to protect children from alleged dangers of sexually explicit content being the primus motor of this conversation. Instead of discussing online sexual activities of minors in the light of relevant research findings, notions of risk and harm are often present in discussions about young people as consumers of porn; risk being an issue of potential danger while harm signifies something that is experienced as disturbing and unwanted (Livingstone et al. 2011, 14–15).

The presentation builds on the data consisting of 4212 questions about sexuality, sex and sexual health that were sent by Finnish young people for the experts in sexual health. Out of the 4212 contributions, only 64 questions (mere 1,5%) were explicitly related to pornography. The small number of questions related to porn imply that young people do not consider porn per se to be a problem. According to the data, not all young people who are asking something about porn from the sexual health experts experience it as harmful. Rather, it is the risk talk and discourse of danger that is experienced as disturbing and confusing. Disproportionate risk talk remains blind toward both young people’s ambivalent attitudes to sex and their positive sexual experiences. It also silences the voices of young people by only referencing professionals working with youth, health and educational agencies and law enforcement as authorities of young people’s sexual cultures.

photo credit: puppenbrunnen via photopin (license)

Pornoa kouluihin – miksi ja miten?

11388621815_06f07996d8Helsingin Sanomat uutisoi iltapäivälehtien vanavedessä tanskalaisprofessori Christian Graugaardin lausunnoista, joiden mukaan pornografiset sisällöt tulisi liittää osaksi koulujen seksuaalikasvatusta. Menemättä tarkemmin siihen, mitä todellisuudessa on sanottu (alkuperäistekstin suorat lainaukset nimittäin eivät suoranaisesti viittaa siihen, että Graugaard haluaa tuoda pornovideot oppitunneille), olen joistakin professorin ajatuksista tismalleen samaa mieltä.

Graugaardin mielestä seksuaalikasvatuksessa käsiteltävät sisällöt ja se, etteivät käsiteltävät asiat kenties enää vastaakaan nykynuorten todellisuutta, on todellinen ongelma.  Ajattelen samoin. Meillä täällä Suomessa on hyvin saatavilla ajankohtaista tietoa nuorten seksuaalikokemuksista mm. Kouluterveyskyselyn ja Väestöliiton erilaisten tutkimushankkeiden kautta. Erilaisia nuorille suunnattuja verkkoauttamispalveluita (mm. 1, 2 ja 3) seuraamalla saamme hyvin käsityksen siitä, mikä nuoria askarruttaa seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa. On selvää, että pornografia kuuluu monen nuoren arkeen. Esimerkiksi Kouluterveyskyselyn mukaan 14–16-vuotiaista pojista 74 % ja tytöistä 22 % ilmoittaa katsovansa pornoa netistä. Pelkästään jo tällä perusteella pornografian pitäisi olla osa koulujen seksuaalikasvatusta. Jaan Graugaardin ajatukset siitä, että mediavälitteisiä kuvauksia seksistä ja pornografiaa tulee käsitellä oppilaiden kanssa kriittisesti ja reflektoiden.

Sen sijaan tavat, joilla “porno tuodaan kouluihin”, ovat moninaiset. Pornografian käsittelyn ei tarvitse tarkoittaa sitä, että terveystiedon oppitunnilla opettaja heijastaa pornovideoita valkokankaalle – tämä sitä paitsi olisi  lainvastaista, sillä kuvaohjelmalaki kieltää pornografian esittämisen ja levittämisen 18 vuotta nuoremmalle. Pornoa voidaan kuitenkin käsitellä oppitunneilla ottamalla nuorten omat kokemukset ja näkemykset mediavälitteisistä seksin kuvauksista opetuksen resurssiksi. Mm. Mediataitokoulussa julkaistu Seksiä mediassa -aineisto on erinomainen apuväline yläkouluille asian käsittelemiseksi. Aineiston teossa nuorten mielipiteillä on ollut keskeinen sija. Väestöliitto on julkaissut Poikanäkökulma seksuaaliopetukseen – kasvattajan oppaan (pdf), joka käsittelee pornografian osuutta suomalaispoikien elämässä varsin tasapainoisesti ja nuoria kunnioittaen. Erinomainen keskusteluaineisto pornografiasta alakouluikäisten lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille ja/tai vanhemmille (pdf) löytyy puolestaan Mannerheimin lastensuojeluliitolta.

Viime päivien kohkaus ei sinällään ole uusi asia. Jokusia vuosia aikaisemmin hieman suuremman mittakaavan mediakohu nousi Sexpo-säätiön silloisen puheenjohtajan ajatuksista liittää pornografiset esitykset koulujen seksuaalikasvatukseen. Mielestäni nämä keskustelut nostavat pintaan ensisijaisesti sen, millainen seksuaalikasvatus palvelisi parhaiten nykynuorten tarpeita. Harmi vain, että monestikaan nuorten omat äänet eivät näissä keskusteluissa kuulu. Ehkäpä nyt olisi jo korkea aika!

photo credit: l’amour eternel via photopin (license)