Huomioi lapsen kokemus, älä kauhistele ja moralisoi!

medium_12640239264

Joulukuun alussa näkökulmakirjoitukseni Suomalaiset nuoret ja pornografia – riskipuheesta käytännön mediakasvatukseen. julkaistiin Verken verkkosivuilla. Tuossa kirjoituksessa toin esille mm. sen seikan, että nuorilla on paljon kysymyksiä seksistä ja seksuaalisuudesta, joihin he eivät koe saavansa vastauksia lähipiirinsä aikuisilta. Osmo Kontula on tutkimuksissaan huomannut, että jotkut vanhemmat vastustavat jälkikasvunsa seksuaalisuuden ilmenemistä periaatesyistä. Hän myös huomauttaa, ettei seksuaaliasioista puhuminen ole kovin paljoa edistynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Onkin hieman paradoksaalista, että vaikka seksistä puhutaan julkisuudessa kenties enemmän kuin koskaan, 1990-luvun alun jälkeen seksistä keskustelu perheissä on edistynyt verrattain verkkaisesti. Kenties osaksi tästä syystä yhä useammat lapset ja nuoret päättävät etsiä vastauksia seksiä ja seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiinsä muualta kuin kotoa.

Viime viikkojen lehtikirjoittelusta olemme jälleen saaneet lukea, kuinka aikuiset ovat huolestuneet teinien sosiaalisen median käytöstä (ks. mm. Helsingin Sanomien, MTV Uutisten ja Uuden Suomen kirjoitukset aiheesta). Internet on merkittävä seksuaalisuuden tutkiskelun ja seksuaalisen kokeilun areena nuorille. Netistä haetaan tietoa seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Tietolähteiksi käyvät paitsi nuorille suunnatut verkkoauttamis- ja neuvontapalvelut, myös aikuisille suunnatut pornografiset nettisisällöt. Tiedon hakemisen lisäksi nuoret mm. kokeilevat verkossa erilaisia seksuaalisia identiteettejä, lähettelevät seksiviestejä, tutkailevat omia fantasioitaan, harjoittelevat kaapista ulos tulemista, käyttävät nettiä seurusteluun ja kokeilevat seksuaalisuuden erilaisia ilmentymiä yhdessä vertaistensa kanssa (ks. Silja Nielsenin mainio gradu ‘Ei kaikkea pidä sekoittaa ahdisteluun’ – Tyttöjen internetissä saamat ja lähettämät seksiin liittyvät viestit).

Moralisoinnin ja kauhistelun sijaan nuoret tarvitsevat aikuisen tukea ja keskustelukumppanuutta verkossa tapahtuvan seksuaalisen toiminnan arviointiin. Kiellot ja varoittelu ei ole riittävää saatika toivottavia tuloksia aikaansaavaa media- ja seksuaalikasvatusta.

Ei riitä, että media- ja seksuaalikasvatuksessa sivutaan esimerkiksi nettipornoa ja kerrotaan sen olevan alaikäisille soveltumattomia, fiktiivisiä esityksiä seksistä. Nuoret tietävät tämän varsin hyvin. On perusteltua, että kaikkein pienimpiä lapsia suojataan netissä olevilta seksuaalisilta sisällöiltä esimerkiksi teknisin suojauskeinoin, mutta kouluikäiset lapset, jotka jo ymmärtävät mitä seksi on ja jotka pystyvät ottamaan vastaan seksuaalikasvatusta, tarvitsevat asianmukaista ja ikätasoista tietoa seksuaalisuudesta. Tällöin lapsille kehittyy valmiudet käsitellä omaa seksuaalisuuttaan luonnollisena ja antoisana elämänalueena, erillään esimerkiksi pornografian kuvittamasta fantasiamaailmasta.

Huomionarvoista tässä yhteydessä on se, että lähiaikuisten kanssa käytyjen seksuaalikasvatuskeskustelujen puuttuminen näyttäisi johtavan siihen, että lapset ja nuoret kääntyvät seksiä koskevissa kysymyksissään vertaisryhmien puoleen ja omaksuvat helpommin näissä ryhmissä vallitsevat asenteet. Kääntäen: Perheessä lämpimässä hengessä käydyt keskustelut esimerkiksi pornografiasta ja seksuaalisesta toiminnasta netissä kehittävät ja vahvistavat lasta suojaavia mediataitoja, jotka osaltaan ennaltaehkäisevät mahdollisten mediariskien materialisoitumista haitoiksi.

photo credit: Georgie Pauwels via photopin cc