Chav-nuoret brittimediassa

large_9192090570

Olin Nuorisotutkimusseuran järjestämillä Nuorisotutkimuspäivillä Joensuun yliopistolla. Inspiroiduin professori Anoop Nayakin Stigmatised Bodies:  Young People, Place and Poverty -esityksestä, jossa hän pohti chav-nuorten suhtautumista chaveja esittäviin representaatioihin. Chavilla viitataan Britanniassa tietyntyyppisiin työväenluokkaisiin nuoriin, joihin yhdistetään mediassa mm. kouluttautumattomuus, vastuuntunnottomuus, väkivaltaisuus sekä tietyntyyppinen pukeutumistyyli. Wikipedia osasi kertoa minulle, että suomalaisessa keskustelussa pissiksiä on joskus verrattu chaveihin.

Esitelmässään Nayak käsitteli itsensä chaviksi identifioivien nuorten omia kertomuksia siitä, mitä ja millasta on olla chav. Hän korosti, että valtaisa mediapuhe työväenluokkaisista nuorista työttömyyteen, kouluttautumattomuuteen ja köyhyyteen vajoavana, yhteiskunnan tukirakenteita hyväksikäyttävänä joukkona stigmatisoi ja marginalisoi nuoria. Nayak kuitenkin osoitti, millä tavoin nuoret itse käsittelivät valtamediassa liikkuvia chav-representaatioita ja asiantuntijoiden puheita chaveista.

Nuoret eivät ottaneet mediassa esitettyjä representaatioita annettuina, vaan suhtautuivat niihin kriittisesti ja vastustaen. Nuorten omissa kertomuksissa chaveihin liittyviä merkityksiä kyseenalaistettiin, niitä vastaan puhuttiin, niitä määriteltiin uudelleen, niihin otettiin etäisyyttä ja niitä muutettiin paremmaksi. Nayak osoitti, miten mediassa tapahtuvasta stigmatisoinnista huolimatta nuoret ovat yhä toimijoita, joilla on välineitä tarkastella heistä itsestään tuotettua julkista puhetta.

Tässä kohtaa aloin miettiä tutkijan asemaa ja mahdollisuuksia vahvistaa nuorten toimijuutta. Meninkin kahvitauolla Nayakin juttusille. Kyselin häneltä, miten hän tutkijana on osallistunut chav-nuorista käytävään julkiseen keskusteluun ja miten hän on osaltaan tuonut nuorten omia kertomuksia kuuluville. Nayak kertoi minulle konferensseista, joihin hän on osallistunut ja muutamaista paneelikeskusteluista. Laajempaa mediahuomiota Nayakin työ ei käsittääkseni ole saavuttanut.

Oma, poliittinenkin, ratkaisuni on se, että en halua jättää työtäni vain akatemian arvioitavaksi. Minulla on tutkijana velvollisuus tuoda julkiseksi ne nuorten kertomukset, joita emme yleensä kuule. Nimittäin minulla on asemani puolesta potentiaalinen mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun, mutta tutkimukseeni osallistuvilla nuorilla välttämättä ei. Koen siis tutkijanvelvollisuudekseni esimerkiksi kirjoittaa löydöksistäni, havainnoistani ja tutkimustuloksistani tänne blogiini ja jakaa näitä kirjoituksia erilaisilla sosiaalisen median alustoilla.

Valitettavasti tutkijat ovat edelleen aika yksin työnsä popularisointiin liittyvien seikkojen kanssa. Alkunytkähdyksen jälkeen hiljentyneessä Tiedeviestintä-blogissa on joitakin kiinnostavia ajatuksia niille tutkijoille, jotka haluavat ulottaa työnsä ja tutkimuksensa laajemmalle lukijakunnalle kuin omat kollegat. Uusin löytöni, Petro Poutasen Onnistuneen viestinnän jäljillä -blogi, on erinomainen työkalupakki työnsä popularisointia, asiantuntijuuden brändäystä ja onnistunutta tiedeviestintää kelailevalle tutkijalle. Eikä tiedon popularisointi kuulu pelkästään tiedeammattilaisille, vaan esimerkiksi nuorison kohdalla ammattikasvattajilla, nuorisotyöntekijöillä ja muilla ammatissaan nuoria kohtaavilla olisi erinomainen mahdollisuus nostaa esille nuorten omia kertomuksia siitä, millaista on olla nuori 2000-luvulla.

photo credit: margaretsdad via photopin cc

Osallistu keskusteluun!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s