Puheenvuoroja konferensseihin

large_4242631830

Tällä viikolla olen postittanut esitelmäehdotuksia kolmeen ensi vuonna pidettävään kansainväliseen konferenssiin. Ensimmäinen esityksistä olisi Lontoossa huhtikuussa pidettävässä Sexual Cultures -konferenssissa, jonne olen ehdottanut esitelmää otsikolla Traumatized by Porn? The cultural position of pornography in the lives of Finnish adolescents. Kuten otsikostakin voi kenties päätellä, esitykseni käsittelee mediassa paljon hellittyä puheenpartta suomalaislapsista pornon traumatisoimina uhreina. Aineistonani minulla on 3228 suomalaisnuorten vuosina 2012 ja 2013 lähettämää kysymystä erilaisille terveyttä, seksiä ja seksuaalisuutta käsitteleville asiantuntijafoorumeille.

Aineistoni yli 3200 kysymyksestä vain 70 käsitteli suoranaisesti pornografiaa. Tämä on 2,2 % kaikista kahden vuoden aikana kolmeen eri asiantuntijapalveluun tulleista kysymyksistä. Näistä 70 kysymyksestä kolmessa nuori itse kuvailee pornon olevan hänelle ongelma ja pyytää apua ongelman ratkaisemiseksi (sivuhuomautuksena mainitsen ettei kolme kysymystä yli 3200 kysymyksestä ole prosenttiakaan). Muissa pornografiaa käsittelevissä nuorten kysymyksissä puitiin pornon ikärajoja, tivattiin syitä, miksi porno on määritelty alaikäisille haitallisiksi, pohdittiin pornon esittämää kuvaa seksistä sekä mies- ja naisvartaloista suhteessa “normaaliin” sekä käsiteltiin kysymyksiä seksuaali-identiteeteistä.

Olen kovasti pohtinut sitä, mihin mediassa taajaan esitetty pornon traumatisoimat lapset -ajatus perustuu. Lastensuojelujärjestössä työskennelleenä toki tiedän, että esimerkiksi auttaviin puhelimiin tulee yhteydenottoja, joissa lasten pornokokemukset ovat tavalla tai toisella läsnä. Tutkijana taas minulle on käynyt karvaasti selväksi se, että tutkimus parhaimmillaan – ja pahimmillaan – tuottaa tietoa lähinnä siitä, mitä on kysytty.

Lasten ja nuorten pornokokemuksia on tavattu tutkia vain riskinäkökulmasta ja hups, näin meillä on käytössämme lukuja kaikenlaisesta ikävästä. Se, ovatko yhteydenotot ja riskiprosentit signaaleja lapsia tiuhaan traumatisoivasta ilmiöstä, on sitten jo tulkintakysymys, jossa erilaiset poliittiset ja taloudelliset intressit näyttelevät merkittävää osaa.

Suuresta aineistomassasta nimittäin minä en löydä säännönmukaisesti pornosta traumatisoituvaa lasta, vaan yksilöitä, jotka kysyvät meiltä aikuisilta varsin järjellisiä asioita pornoon liittyen. Missä nämä nuorten kysymykset näkyvät? Milloin niihin vastataan? Ja milloin ihmeessä julkinen keskustelu lasten ja nuorten pornon kulutuksesta nousee tasolle, jolloin nuorison näkemyksiä ja kokemuksia ei sivuuteta piiloutumalla K 18 -ikärajan ja trauman leiman taakse? Jatkan selvittelyä.

P.S. Artikkelini, joka perustuu yllä olevaan esitelmäehdotukseen, julkaistaan toivon mukaan ensi vuonna kansainvälisessä seksuaalisuutta käsittelevässä tieteellisessä julkaisussa.
photo credit: Charmaine Sylvia Photography via photopin cc

Osallistu keskusteluun!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s