Lapset osallisena mediassa

teini-ikäinen poika ottaa valokuvaa järjestelmäkamerallaJokin aika sitten sähköiseen postiluukkuuni kilahti mielenkiintoinen julkaisu Lapset osallisena mediassa (pdf). Tässä Mediakasvatusseuran uusimmassa kirjasessa käsitellään sitä, miten lapset ja nuoret ovat osa media-ammattilaisten työtä paitsi medioiden käyttäjinä, kuluttajina ja yleisönä myös itse tuottajina, osallistujina ja vaikuttajina. Julkaisu on kohdennettu erityisesti media-alan opiskelijoille ja ammattilaisille ammattilaisuuden kehittämiseksi ja mediakasvatustaitojen lisäämiseksi.

Lapset osallisena mediassa -julkaisussa on seitsemän kertomusta siitä, mitä mediakasvatus ja lasten osallistaminen voisi käytännössä olla. Itse pidin kovasti Uutisen kohteena:  Lassista tehtiin lehtijuttu -keissistä. Siinä toimittaja Pauliina Grönholm kertoo tapauksesta, jossa tuolloin 16-vuotiasta Lassia haastateltiin Helsingin Sanomiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kokemasta syrjinnästä. Keissi reflektoi hyvin paitsi itse juttuun liittynyttä toimitusprosessia myös lehtijutussa omalla nimellään ja kasvoillaan esiintyneen Lassin tuntemuksia haastattelutilanteesta ja jutun julkaisun jälkimainingeista.

Olen viimeisten kahden vuoden aikana perehtynyt varsin laajasti media-ammattilaisten tapaan kertoa lasten ja nuorten seksuaalisuudesta valtajulkisuudessa. Vaikka virkistäviä poikkeuksia toki löytyy, keskustelua leimaa ikävän usein täydellinen lasten ja nuorten ohipuhuminen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomikin on ratifioinut vuonna 1991, edellyttää että lapsilla ja nuorilla on oikeus saada näkökulmansa esiin myös mediassa. Kuten Lapset osallisena mediassa -julkaisussakin todetaan, lapset ja nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita ja heillä on paljon sanottavaa itseään koskevista asioista.

On toki ymmärrettävää, että esimerkiksi keskustelut seksistä ja seksuaalisuudesta ovat herkkää aluetta itse kullekin, ja asian käsittely lasten ja nuorten kanssa vaatii erityistä harkintaa. Silti kannustaisin toimittajia miettimään eettisesti kestäviä keinoja, miten tämänkin lasten ja nuorten elämän osa-alueen voisi tuoda julkisuudessa esille tasapainoisemmin ja alaikäisten omia näkemyksiä, kokemuksia ja mielipiteitä kunnioittaen.

Kyseessä on kuitenkin laajempi media-ammattilaisuuteen liittyvä asia kuin pelkkä lasten ja nuorten mielipiteen kysyminen. Lasten ja nuorten aito huomioiminen ja kuuleminen mediassa vaatii media-ammattilaisten omien työtapojen ja ennakkokäsitysten uudelleentarkastelua. Se myös kysyy kriittisyyttä lasten ja nuorten elämää ruotivia asiantuntijalausuntoja kohtaan ja sen pohtimista, missä määrin lapsilla ja nuorilla itsellään on ollut mahdollisuus saada äänensä kuuluville heitä ja heidän toimintaansa määrittävissä tutkimuksissa.

photo credit: MACSD via photopin cc

Osallistu keskusteluun!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s