Paniikin paikka

Kynäilin tänään tutkimukseeni liittyen lupa-anomusta Turun yliopiston eettiselle toimikunnalle. Tässä yhteydessä mietiskelin tovin jos toisenkin lasten oikeutta seksuaaliseen toimijuuteen. Seksuaalioikeudet on määritelty mm. WHO:n (World Health Organisation), IPPF:n (International Planned Parenthood) ja WAS:n (World Association of Sexology) toimesta. Seksuaalioikeudet pitävät sisällään kaikkien ihmisten oikeuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan – ilman pakottamista, riistoa ja väkivaltaa. Väestöliitto on muokannut erityisesti suomalaisia nuoria koskevat seksuaalioikeudet.

Julkisessa keskustelussa alaikäisten seksuaalioikeudet kutistuvat usein oikeuksiksi seksuaaliseen loukkaamattomuuteen ja ruumiilliseen turvallisuuteen. Mutta lasten ja nuorten seksuaalioikeuksiin kuuluu paljon muutakin. Seksuaalisiin oikeuksiin kuuluu seksuaalisen itsemääräämisoikeuden lisäksi myös esimerkiksi oikeus nauttia omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan ja oikeus osoittaa seksuaalista halukkuutta. Lisäksi alaikäisellä on oikeus saada ikätasonsa mukaista tietoa seksuaalisuudesta.

Teknologian kehitys on osaltaan johtanut siihen, että aikaisemmin aikuisilta piilossa pidetyt nuorison seksuaalisuuteen liittyvät kokeilut ovat tulleet julkisiksi ja aikuisten tietoon. Lisäksi internet on esimerkiksi mahdollistanut uudenlaisia seksuaalisten kokeilujen tapoja ja helpottanut pääsyä seksuaalisten, ja täten myös pornografisten, aineistojen ääreen. Monille tahoille ajatus lapsista aloitteellisina ja aktiivisina seksuaalisina olentoina tuntuu vaikealta. Esimerkiksi alaikäisten pornografia-altistumista koskevaa keskustelua leimaa usein moraaliselle mediapaniikille ominainen rakenne. Tällöin keskustelussa yhdistyy normatiivinen huoli moraalittomaksi koetun mediasisällön vaikutuksesta lapsiin tai nuoriin, joukkotiedotusvälineiden liioitteleva, vääristelevä ja kärjistävä uutisointi, joka luo laajan vihamielisen reaktion ilmiötä vastaan, konsensus mediasisällön aiheuttaman haitan vakavuudesta, suhteeton reagointi sekä kohun lyhytkestoisuus.

Tutkimussuunnitelmaa laatiessani olen huomannut, että alaikäisten seksuaalisuuteen liittyvien tabujen sekä moraalisten ja jopa laillisten ongelmien vuoksi asiaa ei ole juurikaan tutkittu. Omalla kohdallani olen miettinyt paljon lisäksi sitä, miten tutkimuksen tekoa vaikeuttaa myös tieteellisesti ansiokkaiden tutkimusten saama kärkevä poliittinen ja kulttuurinen arvostelu, jos tulokset purkavat aiheeseen liittyviä voimakkaita uskomuksia.

Alaikäisten varhaisten pornografiakokemusten tutkiminen ja erityisesti vallalla olevaa puhetapaa kyseenalaistavien tutkimustulosten julkaiseminen ei siis  ole poliittisesti korrekteinta tutkimusta. Mutta miten muuten lapset ja nuoret saisivat äänensä kuuluville asiassa, jossa heitä ja heidän mediakokemuksiaan määrittävät täysin muut tahot kuin he itse? Sen sijaan että lapset ja nuoret nähdään ainoastaan pornon riskivaikutuksien uhreina, heidät pitää saada mukaan tuottamaan tietoa, jota voi hyödyntää paitsi pornon vaikutuksista puhuttaessa myös laadukkaita seksuaali- ja mediakasvatusmateriaaleja kehitettäessä.

photo credit:Made Underground via photopin cc

Osallistu keskusteluun!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s